Taistelun makuinen vinkki kuinka retken saa etenemään!

Kolmevuotias tyttäreni laittoi liinat kiinni retkellä. Ymmärrettävää, olimmehan jo edenneet kaksi kilometriä ja vauhtia oli määrännyt hänen viisivuotias isoveljensä. Tarvittiin siis pientä luovaa tsemppipotkua pienelle seikkailijalle.

Lapsia on todella helppo hieman jekuttaa. Heidän mielikuvituksensa on jotain uskomatonta, jos heille vain antaa mahdollisuuden sen kehittämiseen ja käyttämiseen. Tällä retkellä otin käyttöön Ninjat. Nuo pienet taistelijaveijarit, joista lapseni ovat innoissaan. (Ja tunnustan, meilläkin katsotaan joskus K7-videoita :D).

Luonnosta löytyy paras mahdollinen seikkailupuisto

Luonto on pullollaan mitä hienoimpia kiipeilytelineitä ja wau, missä ympäristössä ne vielä sijaitsevatkin. Aikuisenkin sielu lepää. Lapsi kyllä keksii ja löytää ne itsekkin, mutta joskus pientä väsymystä vastaan taistellessa voi motivoinniksi kehittää pienen tarinan.

Minun tarinani oli selviytyä viidakon halki käyttämällä Ninja-voimia; Nopeutta, ketteryyttä ja notkeutta. Kehitin matkan varrelle esteitä kaatuneista puista, krokotiliilien yli hyppyjä, maalasin pienille seikkailijoille kuvan, jossa puiden juuret oli käärmeitä sekä kohtia, jossa maa oli laavaa ja piti taiteilla kivien päällä hyppien ja tasapainoitellen. Ja kas vain, kolmessa tunnissa olimme kiertäneet 5 kilometrin lenkin. Matkan varrelle tietysti kuului luovat tauot sekä kurkkujuustoleivät. Evääksi vallan hyvät ja riittävät.

Omat hermot

Me kaikki vanhemmat taistelemme aika-ajoin oman jaksamisen kanssa. Se on ihan luonnollista. Niissä tilanteissa kun itselläni tuntuu, että verenpaineet ovat tapissa ja kurkussa polttelee vaimennettu paniikkihuutokohtaus, pysähdyn miettimään omaan lapsuuttani. Tämä on nyt minun lasteni lapsuus. Se häviävän pieni aika, kun meillä vanhemmilla on mahdollisuus istuttaa heihin rakkaus luontoon ja liikkumiseen. Haluanko pilata heiltä sen vain ainoastaan oman kärsimättömän luonteeni takia. Siitä syystä laskenkin usein retken aikana kymmeneen, otan aimo henkäyksen raitista ilmaa ja yritän jatkaa iloisen ilmapiirin ylläpitämistä. Se palkitsee lähes aina.

Ja se palkinto

Viime vuosina on merkittävästi lisääntynyt uutisointi siitä, miten nykylasten luonnossa vietetyn ajan määrä on romahtanut ja fyysinen kunto laskenut. On kuitenkin selvää, että luonnossa liikkuessaan ja touhutessaan lapsen ketteryys ja fyysinen kunto kehittyvät huimasti. Lisäksi luonnossa liikkumisen etuina ovat yhteinen aika vanhemman kanssa, raitis ilma, parempi ruokahalu sekä oppimista ja uteliaisuutta stimuloiva ilmapiiri lapsen saadessa tutustua omaan tahtiinsa kaikkeen ympärillä näkyvään. Myös vastustuskyky paranee, kun lapsi pääsee altistumaan luonnon mikrobeille.
Palkinto meille vanhemmille on siis aika selvä. Onnelliset ja terveet lapset. Joten ei muuta kuin eväät reppuun ja lasten kanssa metsään. Se on aika huikeaa!