Tähtäimenä futis-ammattilaisuus, Elias Valli

Kun 15-vuotias nuorimies käyttäytyy kohteliaasti, kommunikoi selkeästi ja vakuuttavasti kuin asunnonvälittäjä, treenaa kurinalaisesti joukkueen kanssa ja omatoimisestikin – ja hoitaa vielä koulunkin esimerkillisesti, voidaan puhua harvinaisuudesta, yksisarvisesta. 
Sellainen on Elias Valli. Tamperelainen futislahjakkuus. 

Mahdotonta sanoa, mikä on geenien, kotikasvatuksen, ympäristön tai nuorukaisen oman luonteen osuutta, mutta tämä on varmaa: Elias haluaa futisammattilaiseksi ja perhe tukee häntä kaikin tavoin.

Elias on saapunut haastatteluun isänsä Jan Vallin kanssa.

Elias on ollut pienestä asti liikkuva ja urheilullinen, yläasteikäisten erityisopettajana toimiva Jan kertoo.

Elias aloitti ensimmäisen ohjatun harrastuksensa TeamGymin viisivuotiaana, ja vuotta myöhemmin kuvioihin tuli fillaritrial.

– Poikaa ei ole koskaan tarvinnut ohjata leikin ja liikunnan pariin, vaan aloitteet ovat tulleet häneltä itseltään, isä muistelee.

Toki TeamGymiin virike tuli sitä harrastavalta siskolta ja polkupyörätrial puolestaan äitinsä veljen kautta, Jan muistaa. – TeamGym ja polkupyörätrial ovat lajeina molemmat ihan mahtavia monipuolisuutensa ansiosta, mies sanoo.

Jan Valli on tuonut jalkapalloharjoituksiin erilaisia liikkeitä ja harjoitteita muista lajeista, jotta poikien harjoittelu olisi monipuolista. – Olen sitä mieltä, että urheilussa tulisi tehdä enemmän yhteistyötä yli lajirajojen.

Isä ja poika potkivat palloa yhdessä

Vaikka Jan Valli itse on pelannut jalkapalloa ikänsä ja ollut myös juniorijoukkueiden huolto- ja valmennustehtävissä, hän ei koskaan tyrkyttänyt jalkapalloa pojalleen.

– Toki kävimme potkimassa Eliaksen kanssa palloa, niin kuin kaikki muutkin isät tekevät, mutta ohjattuun seuratoimintaan en vienyt häntä koskaan.

Pikkuhiljaa jalkapallo alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän. Kaveripiirissä oli paljon futaajia, ja kuunneltuaan aikansa kavereiden puheita ”jalkkisharkoista”, ekaluokkalainen Elias vaati vanhemmiltaan pääsyä futistreeneihin.

– Emme me Eliaksen äidin kanssa vastaankaan pistäneet, isä Jan kertoo leveästi hymyillen, ja myöntää, että tuntui hyvältä saatella poikaa ensimmäisiin treeneihin.

Jan on nyt jälkikäteen sitä mieltä, että Elias aloitti lajin hyvässä iässä ja parhaalla mahdollisella tavalla: omasta motivaatiosta.

– Liian varhaisessa iässä vanhempien valitsema lajiharjoittelu ei aina tuota parasta lopputulosta.

Pelkkä jalkapallo ei vielä tuossakaan vaiheessa liikunnalliselle pojalle riittänyt, vaan kaikki pallopelit kiinnostivat. TeamGym ja fillaritrial jäivät pikkuhiljaa taka-alalle futiksen ja koripallon vallatessa Eliaksen mielen.

Jos kutsu käy, koulu saa odottaa

Elias Vallin halu edetä jalkapallourallaan on käsin kosketeltavaa. Nuorukainen harjoittelee TPV:ssä ikäistensä kanssa sekä seuran edustusjoukkueen mukana.  Hän on edustanut Suomea jo neljässä maaottelussa; kaksi kertaa U15- ja kaksi kertaa U16-joukkueessa. Yhdessä maaottelussa Elias oli kapteenina.

– Minulla on maaotteluvoitto jokaisesta pelaamastani ottelusta, Elias hymyilee.

– Jalkapallo on hieno laji, mutta tie ammattilaisuuteen on pitkä ja se vaatii lujaa tahtoa, palavaa intohimoa ja hitusen onneakin matkaan, isä Jan sanoo.

Vallin perhe on sataprosenttisesti Eliaksen tukena, vaikka huipulle asti 
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koulunkäynti unohtuisi. Tavoitteena on, että Elias pääsisi urheilulukioon. 

– Jos kuitenkin tapahtuu jotain ennalta odottamatonta, ”futiskortti” katsotaan loppuun asti, Jan toteaa.

– Olemme vaimonikin kanssa samoilla linjoilla, että opiskelemaan Elias ehtii myöhemminkin. Eli jos vähänkään vaikuttaa sille, että pojan ura jalkapallossa voisi johtaa pitkälle, jopa ulkomaille saakka, tuemme häntä kaikin keinoin.

– Optimitilanne näin vanhempien näkökulmasta menisi kutakuinkin näin: urheilulukio, jokunen kausi Veikkausliigaa ja sitten sinne ulkomaille pelaamaan.

 Tämä suunnitelma näyttää hymystä päätellen kelpaavan Eliaksellekin.

Elias Valli 15v, mieliympäristössään futiskentällä.

Opettaja näkee lasten liikunnan muutoksen

Hyvin on pallo hallussa myös Jan Vallilla.

Lasten liikunta on tärkeää, niin yksilölle itselleen, kuin koko yhteiskunnalle, Jan Valli miettii.

– Ihminen on luotu liikkumaan, mutta kipinä siihen tyrehtyy jossain vaiheessa, jos liekkiä ei pidetä yllä.

Työssään opettajana hän näkee päivittäin, kuinka alaluokkalaiset vielä liikkuvat ja telmivät pihalla, mutta yläasteelle mennessä kaikki muuttuu. 

Syynä tähän ovat niin sanotut sisävälitunnit, jotka ovat yläasteella sallitut. Kun suurin osa oppilaista jää käytäville ”räpläämään” puhelimiaan, eivät toisetkaan lähde ulos liikkumaan.

Nykyään on valitettavasti ”coolimpaa” pelata kännykkäpelejä sisällä tai chattailla, kuin mennä ulos haukkaamaan happea ja liikkumaan.

Koulun pihassa liikuntalaitteet lojuvat käyttämättöminä, mutta valoa on näkyvissä: kännyköiden käyttö kouluissa on vähentymään päin.

Ainakin meidän koulussa ruokala on jo kännykkävapaata aluetta, eivätkä ne häiritse enää oppitunneillakaan, Valli kertoo.

– Alakoulussa opetetaan jo siihen, että älylaitteet eivät kuulu kouluun kuin opetusvälineinä ja se on tuottanut positiivista signaalia.