Miten arkiliikunnasta tuli näin vaikeaa?

80-luvulla koululiikuntaa oli lähes päivittäin tai ainakin välituntiliikuntaa, ja vieläpä monipuolista sellaista. Pelattiin pesistä, jalkapalloa, voimisteltiin, uitiin ja kaikkea ihan perusliikuntaa. 12-vuotiaanakin vielä painettiin menemään seurasta toiseen monissa eri lajeissa ja kukaan ei edes puhunut, että pitäisi keskittyä tosissaan yhteen lajiin. Oli tilaa löytää intohimoja ja pääasia oli, että harrasti ja liikkui.  Kavereiden kanssa vedettiin vielä varhaisteineinäkin toppahousuissa minisuksilla ja tehtiin hyppyreitä.

Syypää katsoo peilistä!

Me vanhemmat olemme soppamme keittäneet. Me aikuiset teimme arkiliikkumisesta liian vaikeaa. Tosiasia on, että meidän lapsillamme ei ole himoja luovaan ja monipuoliseen arkiliikuntaan. Kärjistetysti, joko lastemme energia menee yhteen tiettyyn lajiin, tai he viettävät liikaa aikaa sohvalla älylaitteiden kanssa ilman minkäänlaista liikuntaa. Koululiikuntaakin on vähennetty, huonoimmillaan sitä on vain kaksi tuntia viikossa. Liika varovaisuus ja hyssyttely tekee myös tehtävänsä, lapsilla ei ole mahdollisuutta hakea liikunnallisia rajojaan. Ja kuskaamalla lapsemme joka paikkaan autolla, on myös ottanut siivunsa lapsemme päivittäisestä liikuntamäärästä. Joten kysymys kuuluukin, miten me saadaan lapset taas innostumaan arkiliikunnasta?

Pari tuntia liikuntaa päivässä!

Ei kuulosta pahalle. Ihanan helppoa tuudittautua ajatukseen, että näistä suosituksista pitää huolen seurat, koulut, urheiluliitot ja kaupungit. Mutta, kun se ei vain mene niin. Vain kolmasosa suomalaislapsista ja -nuorista liikkuu suositusten mukaan − paikallaanoloa kertyy runsaasti. Ikävä kyllä, asiat ovat muuttuneet ja koronan myötä muuttuvat vielä huonompaan suuntaan. Lapset onneksi eivät onneksi ole muuttuneet, mutta kasvuympäristö on. Eli meidän aikuisten täytyy mukauttaa meidän omaa toimintaamme. Meidän on otettava koppi lastemme monipuolisesta liikunnasta. Meidän sukupolvellamme onneksi on vielä lapsuusmuistoja arkiliikunnasta, mitä se oli parhaimmillaan.

Geegoilu!

Eli eipä ole muuta vaihtoehtoa, kun vetää jumppatrikoot tai tuulipuvunhousut jalkaan ja lähteä liikkumaan lasten kanssa. Vaihdetaan siis ajatusmallia! Me vanhemmat tarjoamme taidot arkiliikuntaan ja koulut sekä seurat heittää sen kirsikan kakun päälle. Mille kuulostaa?

Ja tätä hommaa helpottamaan, olemme rakentaneet Geego Kidsin konseptin ja satojen haasteiden sovelluksen. Käykääs lataamassa meidän Geego-sovellus, joka on nyt pilotointivaiheessa ja löytyy molemmista sovelluskaupoista. Palaute on meille nyt todella tärkeää, joten kiitollisena otamme vastaan niin risut kuin ruusutkin.