Lasten liikkumattomuus- pakko katsoa omaan peiliin!

Kaikkihan sen tietävät, että liikkuvan lapsen takana on liikkuva aikuinen. Mutta miksi emme noudata tätä itsestään selvää periaatetta omien lapsiemme kanssa.

Olen sitä ikäpolvea, joiden vanhemmat ovat joutuneet lapsuudessaan tekemään töitä ja harrastaminen taisi olla vain tietyn piirin herkkua. Lapsuuden kokemuksiin pohjautuen vanhempieni sukupolvi halusikin tarjota aivan toisenlaisen lapsuuden, ajatuksella, että leikki on lapsen työtä.

Vietettiin paljon aikaa yhdessä, mutta olimme silti vapaita menemään ja tekemään. Elämää ja arkea vietettiin lasten onnellisuus edellä, mutta maustettuna turvallisuutta lisäävällä kurilla. Olenkin miettinyt, että onko tämä vaihe jäänyt meille päälle? Olemmeko jatkaneet lapsena olemista? Omat harrastukset ja oma vapaa-aika menee omien lastemme tarpeiden ohi. Kukaan ei ole kurittamassa meitä vanhempia. Voimmekin siis vapaasti syyttää yhteiskuntaa, jossa harrastaminen on mm. liian kallista, harrastuspaikkoja ei ole riittävästi jne. Syitä on pitkä lista. Tosiasia on kuitenkin se, että liikkuminen Suomessa on superhelppoa ja suorastaan ilmaista. Mahdollisuuksia on kaikki nurkat täynnä, niin maalla kuin kaupungissa.

Huippu-urheilijaksi vai monipuolista liikuntaa ja terveellistä elämää arvostavaksi aikuiseksi?

Suomessa syntyy vuosittain 5-7 lasta, joilla on mahdollisuus kehittyä maailman parhaiksi, kertoo Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihu.

Kun taas LIITU 2018 -tutkimuksen tulokset kertoo, että 62% lapsista ja nuorista ei saavuta riittävää liikuntamäärää viikossa. Ruutuajasta en viitsi edes mainita mitään. Joten vakavasti kannattaa harkita, että kannattaako alkaa kuskaamaan vasta viisivuotiasta lasta niska hiestä märkänä yhden lajin pariin viitenä iltana viikossa, joka takaa lapselle noin viisi tuntia liikuntaa viikossa. Vai kannattaako satsata kotona monipuoliseen liikkumiseen perheen kanssa, ja antaa lapsen löytää monipuolisten lajikokeilujen kautta oma intohimo huippu-urheiluun. Jos sitä intohimoa ei löydy, niin so what, käteen jää kuitenkin liikunnasta nauttiva, hyvinvoiva yksilö, eikä esimerkiksi väärän lajivalinnan myötä loppuunkulutettu nuori. Räikeää kärjistämistä, kyllä, mutta ehkä tilanteessa jossa yhteiskunnalle syntyy yli 3 MILJARDIN vuosittaiset kustannukset lasten liikkumattomuudesta, voidaan jo asioita hieman oikoa ja potkia hanuriin meitä aikuisia.

Ja mikä parasta, yhdessä liikkumisesta syntyy aikuisillekin ihan oiva määrä liikuntaa. Ei sillä liikuntamäärällä triathlonia vedetä, mutta tarvitseeko enää vetääkään. Ehkä se juna jo meni ja on aika nauttia oman lapsen kasvattamisesta aikuiseksi.

Rakkaudesta lapsiin…

Olen päättänyt tarttua tuumasta toimeen ja alkanut rakentamaan yhdessä mieheni kanssa touhuklubia perheille, Geego Klubia, joka tarjoaa perheille pienellä summalla kuukaudessa monipuolisen harrastuksen, geegoilun. Klubi sisältää median ja tapahtumien lisäksi satojen haasteiden sovelluksen.

Ensimmäinen betaversio on mun kännykkään ladattuna ja ensimmäiset testit omien ja vieraiden lasten kanssa tehty. Ja WAUUU, se todella toimii!!! On ollut ilo huomata, että lapset eivät ole muuttuneet, he edelleen rakastavat touhuta, oppia ja haastaa itseään, ympäristo on vain muuttunut.

Ystävämme olivat meillä kylässä pyhien aikaan poikansa kanssa. 10-vuotias perusjantteri, joka pelaa lätkää vähintään viitenä päivänä viikossa. Muu liikunta ei ole juurikaan enää kiinnostanut ja viimeiset vuodet on taisteltu ruutuajasta ja paljon. Ystäväni oli satavarma, että hänen poikansa ei geegoilusta tule innostumaan, alkoikin jouluna kaikkien meidän iloksi sovelluksen avulla käymään liikuntahaasteita läpi. Yli kolme tuntia tämä ystäviemme poika otsa märkänä treenasi futishaasteita ja siirtyi vielä jönglooraus-hasteeseen, ja koukuttui pisteiden keräämisestä. Tämä vaati kuitenkin sen, että me aikuisetkin heittäydyttiin ensimmäisiin tehtäviin mukaan.

Ja niinhän se oli itsellänikin lapsena. Mökillä kun oli aikoinaan jäätävän tylsää, laittoi äitini minulle alkuun seinäpallopelin tai isäni viikatoi pellolle keihäskentän. Lisäksi antoi puukot käteen ja suuntasimme veljieni kanssa pajupuskaan tekemään keihäät. Ja kaikki sormet on edelleen tallella 😀

Nämä tähän astiset testailut ovat olleet todella motivoivia. Ja on oltavakin, sillä tämän yritystoiminnaan aloittamiseen on satstattu niin omia kuin pankinkin rahoja jo pelottavan iso summa. Haaste on kova ja toivonkin, että mahdollisimman moni taho lähtee yhdessä meidän kanssa valloittamaan tätä vuorta. En ihan äkkiseltään keksi kovinkaan montaa tärkeämpää asiaa.

Kuluttamisen trendi on muutettava taas elämyksiin

IItselläni on 3- ja 5-vuotiaat lapset. Ja en ole todellakaan niin hyvä äiti kuin haluaisin olla. Salaa katselen älypuhelinta pöydän alta, kun pitäisi keskittyä lapsen piirrustuksen ihailuun. Kiroan retkillämme lasten hitautta ja lompsimista ja haaveilen omista hikitreeneistä ja entisestä urheilijan identiteetistäni. Ostan turhan usein uusia leluja, ihan vain huonon omantuntoni takia, joka syntyy kun en ole riittävästi läsnä. Mutta ihan kuin kaikki muutkin vanhemmat, haluan minäkin, että lasteni lapsuus on mahdollisimman hyvä. Ja mitä se hyvä lapsuus on? Ainakin se on laatuaikaa vanhempien kanssa. Ja sitä aion heille tarjota ja siinä samalla toivon, että positiivinen asenteeni tuo minulle mahdollisimman paljon iloa vanhemmuuteen, joka on ollut paljon rankempaa kuin osasin ikinä kuvitellakkaan, ja tämän sanon kaikella rakkaudella lapsiani kohtaan.