Koskettavin kiitos vaarille ikinä

Vaarilla on ollut tapana aurata ja kunnostaa mökkijärvellämme joka talvi lapsille kaukalo. Kaukalo on nimetty Yräysareenaksi, jossa pelaamme uskomattomia seuraotteluita. Tuo areena peittyy talven aikan monia kertoja lumeen ja silloin se yhdessä lasten kanssa aurataan uudelleen auki.

Vaarin kanssa joutuu myös töihin. Tässä aurataan lumia Yräysareenalta!

Väliin se joudutaan uudestaan jäädyttämään ja silloin tyhjennetään mökkikaivo, jotta saadaan areena kuntoon. Mitäpä sitä ei tekisi yhteisten hetkien eteen. Joskus luoja sulattaa lumet koko järveltä ja silloin Yräysareena on parhaimmassa kunnossa, ihan mahtavana pelikenttänä.

Muistan erään lauantain, kun olimme pojanpoikamme Eemelin kanssa pelanneet jo monta tuntia ottelua. Eemelin joukkue on aina Ilves ja vaarin joukkue vastaan Kärpät. Meillä pelivälineenä olivat sählymailat ja sählypallo. Olimme molemmat taatusti väsyneitä. Oli kova tuuli ja tuuli tarttui palloon ja vei sitä kohti järven toista päätä.

Eemeli lähti tavoittelemaan palloa, joka pakeni kovaa vauhtia aina edestä. Eemeli varmaan joutui tekemään yli kilometrin lenkin pallon perässä. Kun hän palasi pallon kanssa, näin että hän itki. Kysyin Eemeliltä, miksi hän itkee? Kaatuiko hän ja sattuuko? Eemeli sanoi, ettei kaatunut eikä satu.

Pallon hakureissulla oli aikaa mietiskellä elämän menoa.

Sanoin, että kerro vaarille miksi olet surullinen ? Eemeli sanoi, että hän miettii, että sitten kun vaari kuolee, ei kukaan ikinä auraa meille tällaista hienoa areenaa. Minä helpotuin, ettei hän ollut kaatunut ja loukannut itseään ja kerroin, ettei vaari aio kuolla ainakaan ennen kuin Eemeli on armeijassa ja silloin hän ei enää edes välitä vaarin kanssa pelata. Se lohdutti Eemeliä.

Illalla jaoimme palkinnot päivän peleistä ja Ilves, tottakai, oli mestarijoukkue ja parhaana pelaajana palkittiin Eemeli. Taisipa vaarikin saada reilun pelaajan pokaalin. Pelien jälkeen mummin laittamat ruuat ja iltasauna maistuivat ruhtinaallisilta ja sen jälkeen ei nukkumattia tarvinnut kenenkään kauaa odotella.

Vaari oli niin onnellinen ja kiitollinen, että vedet ovat tulleet eräänkin kerran tuon jälkeen vaarin silmiin, kun olen muistellut, kuinka kauniisti lapsenlapsi on osannut vaaria kiittää.

Jäädystyshommia. Mitäpä sitä ei lastenlasten eteen tekisi 🙂