Hei aikuinen, pidetäänkö huoli meidän muksuista?

Vanhempani tekivät konkurssin 90-luvun alussa. Menetimme kodin ja kaiken muun itse hankitun omaisuuden. Monta kymmentä ihmistä jäi työttömäksi samassa rytäkässä. Näin yrittäjänä, kahden pienen lapsen äitinä, näen jo ne mustat pilvet horisontissa, mitkä uhkaavat meidän turvallisuutemme tunnetta. Tiedän liian hyvin mihin tämä kaikki voi johtaa ja suurin huoleni kohdistuu lapsiin ja nuoriin….

Ylen uutisten mukaan, vanhempiensa jaksamisesta poikkeusoloissa on huolissaan 37 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista. Vähävaraisten perheiden nuorista vanhempien jaksamisesta on huolissaan vielä selvästi useampi, 62 prosenttia. Osa kokee myös huoltajien stressin vaikuttavan koko perheen ilmapiiriin.

Huolestuttavaa, lasten ei pitäisi joutua murehtimaan aikuisten ongelmia!

Poliisi oven takana!

Mielessäni on näin aikuisena monta kertaa pyörinyt utuinen muisto kesäpäivästä, jolloin ovikello soi. Oven takana seisoi poliisi virkapuvussa. Oli kesäloma ja vietin tavallista kotipäivää, ilman sen suurempia viihteellisyyksiä. Paljain varpain hipsuttelin aukaisemaan oven. Hämmästyin, kun tunnistin virkapuvussa seisovan poliisin yleisurheilukaverini isäksi.

Hän alkoi juttelemaan edeltävän viikonlopun yleisurheilukisoista ja halusi nähdä palkintojani. Ylpeänä esittelin jo ruostuneita kultalusikoitani, Apila-sarjan lasiastiastoa, mitkä olin pokannut PM-kisoista aikaisempina vuosina ja riviin järjestämiäni mitaleita. Poliisi halusi myös jutella äitini kanssa. Taisin jäädä omaan huoneeseen jatkamaan Suosikki-lehden pläräämistä. Olinhan jo yläasteikäinen varhaisteini.

Arvostettava suoritus vanhemmiltani myrskyn keskellä

Mitään muuta ihmeellistä en päivästä muista. Mutta vasta aikuisiällä, kun olen purkanut vanhempieni kanssa tapahtunutta, on paljastunut tästä päivästä yksi aika hurja seikka. Tämä samainen poliisi oli tuonut äidilleni, joka oli siis kolmen lapsen kotiäiti, häätöilmoituksen. Rakkaudella rakennettu omakotitalomme oli menossa pakkolunastukseen.

Täytyy sanoa, että oli täyden kympin suoritus äidiltäni. Hän on jälkikäteen kertonut, että oli ollut shokissa. Parit itkut oli käynyt kylmän saunan lauteilla itkemässä, mutta ryhdistäytynyt ja tullut jatkamaan äidin roolia eli tuomaan turvallisuuden tunnetta meille lapsille. Aamuisista kaurapuuron jämistä sämpylöitä ja keskusteluhetki lasten kanssa. Ei ole ollut helppoa äidilleni, mutta meidän muistomme on niistä ihania. En tiedä kykenisinkö itse samaan, mutta parhaani teen. Onneksi meidän huolemme toistaiseksi ovat liittyneet lähinnä ajankäyttöön, peruuntuneeseen lomamatkaan ja etätyöongelmiin muksujen kanssa. Mutta yritän parhaani mukaan jo nyt vahvistaa itseäni, että mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuu, on meidän tärkein tehtävämme pitää huoli seuraavasta sukupolvestamme.

Isäni yritti niihin aikoihin selvitä toimistolla. Työnjako oli aika selvä. En voi edes kuvitella sitä tuskaa ja hätää, mitä hän on myös kokenut niihin aikoihin. Huoli työntekijöistä, vaimosta ja lapsista. Ja se häpeä… Mutta muistan aina hänen sanoneen: ”Minulta voidaan ottaa kaikki muu pois, mutta minun henkistä pääomaani, osaamistani ja tietämystäni ei kukaan voi varastaa.” Henkinen pääoma ja osaaminen voi liittyä niin moneen asiaan. Sen voi liittää ammatilliseen osaamiseen tai sen voi liittää osaamiseen esim. vanhempana oloon. Lyhyesti, vanhemmilleni kävi myös työelämässä ja yrittäjinä hyvin, mutta ennen kaikkea he selvisivät oikein hyvin vanhemmuudesta kriisin aikana. Ja se on varmasti se tärkein asia. Kyllä minulla pari traumaattista tarinaa voisi psykologille olla kerrottavana. Ja sehän on ihan selvä. Tällaiset kokemukset perheenä jättävät traumansa, mutta kyllä niitä traumoja olisi voinut syntyä myös, jos asiat olisivat menneet toisin, ilman töyssyjä.

Turvallisuuden tunne, lapsen tarve numero yksi!

Niin hienosti vanhempani onnistuivat säilyttämään turvallisuuden tunteeni, että minun suurin murheeni laman aikana oli, ne saamatta jäänet Levikset. Tai hienoinen häpeän tunteeni yleisurheilukentällä äitini itsetekemissä juoksutrikoissa, kun vieressä lähtöviivalla kiilteli uudenkarheat Adidaksen juoksutrikoot. Mutta so what, mut kasvatettiinkin asenteella: ”Muut tekee mitä ne osaavat ja me tehdään mitä me halutaan.”

Vanhempani imaisivat katkeruuden, turhautumisen, surun ja varmaan vihankin tunteensa sisäänsä parhaalla mahdollisella tavallaan ja tekivät arjestamme todella pienellä budjetilla riittävän hyvän. Painotan sanaa RIITTÄVÄN. Lapset kun ovat sen verran pieneen tyytyväisiä, että useasti se turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne riittää. Ulkomaailmasta tulevat paineet on helpompi käsitellä ”vahvojen” vanhempien kanssa. Elämän vääryydestä johtuvat ”siepit” voidaan ottaa sitten aikuisten kesken tai yksin. Ne eivät kuulu lapsille. Ja luulenpa, että keskittyminen meihin lapsiin ja perhe-elämään antoivat myös vanhemmilleni juuri sitä iloa ja uskoa tulevaan, mitä he siihen aikaan eniten kaipasivat. Lapsethan ovat tulevaisuutta.

Lasten hyvinvoinnista suurin vastuu kuuluu vanhemmille

Kysymys kuuluukin: Mihin meidän sukupolvemme kykenee vanhempina? Jäämmekö arvostelemaan perheemme ja lastemme kohtalosta ja hyvinvoinnista hallitusta, ay-liikkeitä, työnantajapuolen edustajia, seuroja, kaupungin edustajia, lajiliittoja, kouluja jne. Vai otammeko kopin oman perheemme onnellisuudesta itse. Totta kai tarvitsemme yhteiskuntamme apua, mutta kyllä meidän täytyy hypätä talkoisiin mukaan myös itse.

Tehdään perhekeskeisyydestä taas megatrendi

Meidän yritys, Geego Kids, haluaa ainakin omalta taholtaan olla auttamassa perheitä nauttimassa arjesta ja pienistä asioista. Sekä selviämään tästä kriisistä ja tulevaisuuden muutoksista. Hauskaa liikunnallista tekemistä, edullisesti, ei materiaali vaan yhdessäolo edellä. Liikkuminen, luonto ja elämykset eivät vaadi toistaiseksi lentokoneita ja merkkituotteita. Lapsuuden paras kokemus voi olla retkieväät kivellä, seinäpallopeli äidin kanssa, iltalenkki isän kanssa, onkimishetki sisarusten kanssa, kesäolympialaiset koko perheen kanssa jne.

Tartutaanko porukalla haasteeseen, tehdään oma pieni kupla perheidemme sisälle ja nautitaan meidän lapsistamme? Aikuisten maailma on aikuisten maailma. Lapset ovat vain lyhyen hetken pieniä ja ne perustat hyvälle ja terveelliselle elämälle valetaan nyt. Tehdään perhekeskeisyydestä taas megatrendi. Me olemme ainakin haasteessa mukana, toivottavasti sinäkin!